Oleskelua Malesiassa ja Kaakkois-Aasiassa: Ranta- ja kaupunkielämää

Taas on paljon asiaa ja paikkoja kerrottavana, mutta koitetaan pitää tarina lyhyenä ja ytimekkäänä. Tällä hetkellä ollaan Toba-järvellä Indonesiassa, Sumatran saarella, mutta siitä tulee ensi viikon alussa sitten ihan oma raporttinsa.

Elikäs Balin viimeiset päivät menivät siinä missä muutkin; loikoillen sekä auringosta ja elämästä nauttien. Maanantaina suunnitelmana oli lähteä Balin aivan eteläkärkeen, Ulu Watuun. Bongattiin yksi paikallinen automies, joka lupasi olla meille päivän kuskina 200 000 rupiaan eli euroissa se tekee noin 14. Ulu Watu tarjosi kaunista kalliomaisemaa, muhkeita aaltoja (naiset eivät olleet niin muhkeita) ja voimakkaita merivirtauksia. Rannalla kallioiden lomassa ihailtiin suurissa aalloissa ratsastaneita surffareita. Meidän taidoilla ei kyseisiin aaltoihin ollut mitään asiaa. Jo uiminen ja voimakkaat virtaukset ja riski iskeytyä kallioon veivät tarpeeksi voimia. Iltapäivästä kuskimme vei meidät Ulu Watun Hindutemppeliin, joka tarjosi myös vaikuttavia kallioita, mutta itse temppelissä ei ollut niin hirveästi näkemistä. Sisään päästäkseen piti pukea myös sarongi lanteille. Ja tietenkin kyseisellä alueella oli noita helvetin apinoita, jotka alkureissusta olivat vielä niin veikeitä, mutta nyt teki vain mieli heittää niitä kallioilta alas hillitäkseen ylipopulaatiota :)

Ulu Watua

Illemmalla kuski vei meidät kalastajakylään, jossa valittiin itsellemme kalat (King Fish), joista meille valmistettiin maukkaat kalasetit. Illasta sitten tuhottiin Suomesta asti tuotu Jaloviina-pullo (Ai minkä tähden? -No yhden tähden!) ja suunnattiin vikaa kertaa Balin clubeille.

Seuraavana päivänä Tomi ja Peksi kävivät vielä surffaamassa, mutta Mikalle ja Tommille riitti pelkkä altailla loikoilu, syytä ei tarina kerro, mutta taisi poikien surffauskykyyn vaikuttaa edellisiltainen jallu :)

Keskiviikkona oli aika kartuttaa kokemusmaailmaamme Singaporella. Aamupäivästä saavuttiin tuonne kieltojen ja sakkojen kaupunkiin, jossa myös ainoana koko maailmassa on koko maan kattava metroverkko, pienen maan etuja siis. Jo alusta alkaen paikka tuntui kalliilta halvan Indonesian jälkeen. Eka päivä käytettiin kaupungilla samoiluun ja ihmettelemiseen. Ennakko-odotuksista kuitenkin poiketen kaupunki ei ollut niin putipuhdas kuin osasi odottaa. Singaporessahan siis sakot saa jos roskaa, nauttii ruokaa ja juomaa metrossa, kusee hissiin (toisesta toimenpiteestä ei ollut kieltoja), syljeskelystä, röökin poltosta, vessan vetämättä jättämisestä jne. Paikkaa voisikin kuvailla lauseella: Singapore, ”fine” city! Kuitenkaan piereskely tai pahanhajuinen hengitys eivät kuuluneet kieltojen joukkoon. Ekana päivänä käytiin myös maailman isoimmassa maailmanpyörässä, Singapore Flyerissä. Maailmanpyörä tarjosi ihan hienot maiset yli kaupungin. Loppupäivä meni kaupungilla ja ostareissa pyörien sekä pimeän tullen ihastellen valaistuja isoja rakennuksia. Singaporessa valmistauduttiin jo jouluun joulukoristein. Jotenkin ei oikein tullut joulufiilistä kun lämpötila on sen 30 ja aurinko paistaa.

Tokana päivänä suunnattiin nokat kohti Singaporen eläintarhaa. Tarhasta ei jaksa sen enempää kirjoittaa kuin sen, että se oli todella iso ja yksi hienoimmista missä on tullut käytyä. Tarjosipa eläintarha hauskan merileijonaesityksenkin. Illemmalla perinteiset pyörimiset kaupungilla ja vikana suunnitelmana oli katsastaa maailman suurin suihkulähde, Fountain of Wealth. Pettymykseksi kyseinen vedensylkijä oli rutikuiva, pelkät rakenteet eivät jotenkin lämmittäneet mieltä. Pettyneinä suunnattiin takaisin hostellille ja valmistauduttiin seuraavan päivän lentoon Penangin saarelle Malesiaan.

Peräpukamista kärsinyt apina

Penangin saari oli melko perinteinen rantamesta. Tai se ainakin se missä yövyttiin eli Batu Ferring. Paikka tarjosi viihtyisiä rantaravintoloita, joissa ensimmäinen ilta menikin istuskellen ja muutamien ruotsalaistyttöjen kanssa matkakokemuksia vaihdellen. Seuraavana päivä pilvinen sää muutti suunnitelmia rannalla makoilun suhteen, joten käytiin katsastamassa Georgetownin kaupunki saaren koillisnurkassa. Kaupunkihan on Malesian toiseksi suurin ja mainoslehtiset kehuivat sitä kulttuurin kehdoksi. Emme ilmeisesti ymmärrä hyvän päälle, sillä meihin tuo iso kaupunki ei kovin suurta vaikutusta tehnyt, vaikka tuli käytyä ihmettelemässä jotain 15:ttä eri rakennusta, patsasta ja linnaketta. Illalla sitten vietettiin Tomin 25-vuotis synttäreitä ja vietettiin iltaa muutamien suomalaistyttöjen kanssa, jotka opiskelevat Lappeenrannassa toimintaterapiaa. Kolmas päivä Penangilla ei kovin ihmeitä tarjonnut, sillä Tomin synttärikemut veivät hieman voimia, joten päivä meni aika lailla chillaillen. Neljäntenä päivänä olikin sitten aika taas siirtyä kohti uusia seikkailuja ja palata takaisin Indonesiaan. Aloitettiin popsimaan myös malarialääkkeitä, aika näyttää tuleeko sivuvaikutuksia....