sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Balilla biletellen

Hieman kesti kirjoittaminen, mutta ollaan koko ajan oltu menossa joka suuntaan! Bali ui sydämiimme heti ekoina päivinä! Ensimmäiset teesit mitä voi paikasta sanoa: Lämmintä on ja kaikki on todella halpaa. Raflassa syö pippuripihvin 22000 rupialla, eli noin 1,6 egellä. Voi myös jo hieman fiilistellä miltä sitten isona tuntuu, sillä meistä tuli täällä miljonäärejä! Jokainen nosti lentokentältä samantien neljä miljoonaa rupiaa, nyt on siis millä mällätä :)

Lento oli perillä noin puoli ysiltä ja alkoi tuttu kämpän metsästys. Väsyneinä päädyttiin yhteen melko hienoon hotelliin, josta kuitenkin siirryttiin seuraavana aamuna halvempaan mestaan. Ekana iltana tuttavuutta tuli tehtyä pariin uuteen suomalaiseen, joista Topias ehdotti seuraavalle yölle tulivuorelle kiipeämistä. Matka alkaisi klo 2:30 yöllä autokuljetuksella ja vuoren rinnettä alettaisiin kavuta ylöspäin siinä neljän - puoli viiden tienoilla. Ylhäällä ihmeteltäisiin sitten auringonnousu. Ajatus sytytti heti! Illan muutamien jälkeen nokka kohti hotellia ja alettiin vetelemään zetaa.

Seuraavana aamuna sitten rannalla ja kaikki kutkutti hieman mahan pohjassa. Ei eiliset drinksut, vaan paljon odotettu surffaus! Aloittelijoiden kööriin liittyi myös pari kurssikaveria ja pari heidän frendiään. Otettiin tunnin opetus heti alkuun ja sen jälkeen aalloilla ratsastamaan. Lopulta paikalle ilmaantui kameraryhmä, joka kuvasi meidän surffauksista uutta surffivideota... Noh, leikki leikkinä.. Hommahan ei ole mitään erityisen helppoa, joten jokainen sai saalistettua ehkä kolmesta viiteen aaltoa, joilla pääsi vähän aallon harjalla ratsastamaan. Helvetin rankkaa, vaikeaa ja hauskaa homma oli kuitenkin!! Reilu pari tuntia aalloissa riitti tuomaan väsymyksen ja surffaus sai tältä päivältä riittää. Loukkaantumisilta ei vältytty myöskään.. Moni saalisti hienoja mustelmia ja Tomi satutti nilkkansa, joka lopulta turposi sci-fi leffan lailla.


Surffing accident vol. 1

Illalla safkaamaan ja pienet tirsat, ylös kahden jälkeen yöllä. Tulivuorireissu saattoi alkaa! Tomilta tosin jäi reissu väliin rikkoutuneen nilkan takia. Tulivuoren alla alkoi otsalamppujen kanssa patikointi ylös tuota 1700 metriä korkeaa kukkulaa. Liekö suomalaispojat niin kovassa kunnossa vai oppaamme vain huonossa, sillä useaan otteeseen oppaan piti pysähtyä lepäilemään, sillä muuten tuon paran sydän olisi tullut rinnasta ulos :)

Ylös kuitenkin selvittiin, suomalaiset vähän hiessä, opas paskana :) Olo oli kuin Veikka Gustafsonilla! Ylhäällä nautittiin maittavat teet ja katseltiin uskomattoman kaunista valoshowta. Kyllä luontoäiti osaa hellitellä kauniilla kuvastuksillaan! Aikaisemmin reissulla käytiin tosiaan teeplantaaseilla ja maistettiin siellä teetä, mutta ylhäällä kylmässä hikisenä nautittu tee oli ehkä tähänastisen elämän parasta! Ylhäällä vuorella samoiltiin tovi, ihmeteltiin kraatereita ja tulivuoresta purkautuvia höyryjä. Lopulta alas ja suunnattiin auton nokka kohti kuumia lähteitä. Hikisenä ja pölyisenä lilluminen kuumassa lähdealtaassa oli mahtavaa, lisäksi altaan vierelle tuotiin vastapuristettua tuoremehua :P. Lopuksi nautittiin aamupalat kauniissa maisemissa vuoren rinteillä ja kotimatka saattoi alkaa. Loppupäivä meni lepäillen biitsillä. Illemmalla tarkoituksena oli suunnata allaskemuihin rannan lähettyville, mutta kemut oli mitä oli, joten baarikadulle siis clubiin bailaamaan.

Koska elämästä saa, ja pitää nauttia!

Seuraavana päivänä lähdettiin Rikun, Lauran, Jaanan ja Hannan kanssa snorklailemaan (samoja tyyppejä, jotka olivat mukana surffaamassa). Kuski kiidätti meitä veneellä muutamiin paikkoihin, mutta vedenalaiset näkymät eivät kovin kummoisia tarjonneet. Käytiinpä kilpikonnasaarellakin, jossa ihmeteltiin helvetin isoja kilpikonnia, käärmeitä, lepakoita ja muita luomakunnan otuksia. Illalla baareihin, tietenkin! :) Niin kuuma täällä on, että koko ajan pitää juoda (välillä myös hieman vettä), kysykää vaikka Peksiltä :).



Ja perinteikkäästi seuraavana päivänä rannalle ja surffaamaan. Nyt homma sujui jo hieman paremmin, mutta kyllä siinä tovi vielä menee ennenkuin meistä voi kunnon surffivideon kuvata. Korkeintaan materiaalia saisi Hauskat kotivideot -sarjaan. Positiivista kuitenkin oli, että kukaan ei tällä kertaan satuttanut itseään, ellei muutamaa nirhautumaa ja hiertymää genitaalialueen tuntumassa lasketa, joita sitten paranneltiin hierojan hoiteissa (3,5 euroa tunti) ilman onnellista loppua.

Ja blogihan alkaa toistamaan itseään. Seuraavana päivänä jälleen rannalle, mutta tällä kertaa jätettiin surffaus väliin. Illalla parin Balilla opiskelevan Lappeenrantalaisen tutun kämpille allaskemuihin. Ilta meni mukavasti uusia tuttavuuksia hankkien! Seuraavana päivänä päätettiin vaihtaa vähän maisemia. Suunnattiin Ubudin taiteilijakylään! Perillä ihmeteltiin paikallisten tuhraamia tauluja ja käytiin apinametsässä. Paikka tarjosi hienoa viidakkoa ja temppeleitä, mutta päällimmäiseksi metsästä jäi mieleen lause: FUCK THE MONKEYS (ei se bändi). Apinat olivat lopulta melko ärsyttäviä ja koittivat koko ajan pölliä kamaa, mutta tavaranmenetyksiltä vältyttiin. Sovittiin guest housemme omistajan kanssa, että vuokrataan seuraavana päivänä skootterit. Aamulla lähdettiin samoilemaan ajoittain kaoottiseenkin liikenteeseen, mutta nähtiin todella kauniita maisemia ja maalaismestoja. Skoottereilla käytiin aina itärannalla asti ja mittariin tuli päivän aikana noin sata kilometriä (saarella, joka on 140 kilsaa leveä ja 90 kilsaa pitkä).


Ja lopulta palattiin seuraavana päivänä takaisin Kutan rantakylään ja täällä lomaillaan ja bailataan sitten ensi viikon keskiviikkoon asti. Huomenna Ulu Watuun surffaamaan viisi metrisillä aalloilla. Seuraavana kohteena sitten Singapore. Palaillaan taas kun ehditään!

Kuvia Balilta

torstai 15. lokakuuta 2009

Loma, loma, loma, loma...

No niin nyt on tultu taitekohtaan, jossa Tommin ja Tomin koulu loppuu Malesiassa. Mika ja Peksi palaavat vielä yhden kurssin ajaksi Kuala Lumpuriin. Kaikki ovat siis toivottavasti saaneet suoritettua hyväksytysti kolme ensimmäistä kurssia. Kurssien tasot vaihtelivat, mutta loppujen lopuksi aika helpolla saa 6 opintopistettä kurssista.

Viikon tapahtumista hiukan. Eli Mirkku ja muut tytöt olivat saapuneet lauantaina Bangkokista Kuala Lumpuriin ja nähtiin sitten sunnuntaina heidät. Sen voi vaan arvata kuinka siinä käy, kun tapaa suomalaisia täällä, toivottavasti oli viimeinen kerta...Ei nyt ihan mukava se on nähdä tuttuja :)

Loppuaika viikosta meni koulutehtävien parissa ja tenttiin lukiessa. Nyt on siis rankan lukukauden jälkeen aika siirtyä lomalle ja reissaamaan. Ensimmäisenä matkakohteena on perjantaina niinkin eksoottinen paikka kuin Bali <3. Olemme kaikki rakastuneet paikkaan ja surffaukseen jo ennen kuin olemme edes kokeilleet, mutta huhujen perusteella paikalla on tarjota kaikille jotain. Taitaa jäädä vain huhuiksi tältäkin porukalta.

Balaillaan sitten Balilta, jos kyetään bailauksen lomassa kirjoittamaan...

maanantai 12. lokakuuta 2009

Back to army

Kulunut viikko tarjosi melko laajalla skaalalla tapahtumia. Koitetaan saada kuitenkin melko hyvä ja selkeä setti kasaan!

Ensinnäkin maanantain illallistaminen proffan luona meni mainiosti. Francis Piron asusteli vaatimattomasti perheensä kanssa kattohuoneistossa. Kämppä oli sisustettu kiinalaistyylisesti ja äijällä itsellään oli kaiken maailman tavaraa maailman eri kolkista. Tavaraa ja esinettä oli parhaimmillaan yli tuhannen vuoden takaa. Hienoja oli ja Francis osasi kertoa esineiden eri merkityksistä omissa uskonnoissaan. Itse ruoka oli rehellistä kotiruokaa. Oli kevätrullia ja kahta erilaista pataa. Parasta oli tietenkin peruna, jota ei ole muuten tällä reissulla saatu muutakuin ranskanperunoiden muodossa. Ilta meni istuskellessa ja Francisin tarinoita kuunnellen ja perheeseen tutustuen.

Seuraavana päivänä jälleen kouluun. Kouluviikko oli perinteistä settiä sisältäen yhden esitelmän, jossa Mika vei Rosmini luennoitsijan sydämen tussilla. Eli rustasi taululle niin vakuuttavan käppyrän selityksineen, että opettaja oli myyty!

Viikonloppuna alkoikin sitten seikkailu. Perjantaina illasta saavuttiin Cameron Highlandseille. Neljän tunnin matkasta noin tunti noustiin ylöspäin makkarateitä. Ajoittain teki mieli laittaa kädet ristiin ja pyytää turvaa yläkerran herralta kun alzheimertautinen kuski hurjasteli ohuita ja mutkikkaita teitä. Mutkan takaa eteen kiilannut bensarekka oli tuottaa housuihin vauhdikkaat väritykset, mutta lopulta ylös selvittiin hengissä. Joutuipa ensimmäistä kertaa matkallakin laittamaan päälle pitkähihaisenkin. Sen verran viileää tuolla noin 1300 metrin korkeudessa sijainneessa kylässä oli. Matkakööriimme liittyi myös kurssikaverimme Tapani. Illalla käytiin varaamassa seuraavalle päivälle maasturi ja opas. Koko päivän reissu maksoi 16 euroa. Hostelliyö maksoi 2 eekkeriä per ukko.



Lauantaina herätys kahdeksan pintaan toi mieleen armeijan syksyiset aamut. Helvetin kylmää ja kosteaa! Yleensä guest houseissa lämpimän veden todennäköisyys suihkussa on samaa luokkaa kuin meillä flaksin käyminen, mutta tällä kertaa suihkusta tuli ainoastaan kuumaa vettä, kokemus sekin! Matkaan lähdettin Defenderillä ja ensimmäisenä oli vuorossa viidakkotrekkaus. Itse viidakkoon pääseminen oli myös oma juttunsa. Meidän autosta hajosi neliveto, joten mudassa eteneminen vaikeutui huomattavasti. Perille päästiin lopulta, kun hypättiin toiseen autoon, joka lopulta vei meidät perille! Viidakko tarjosi hulppeita näkymiä ja yhden maailman isoimmista kukista. Kukasta sen verran, että sillä kestää kehittyminen kolme vuotta, terälehtien avaaminen yhden päivän ja tämän jälkeen se kukoistaa viisi - seitsemän päivää ja sitten tuo parka kuihtuu pois! Hieno elämä! Takaisin päin tultaessa päästiin uimaan pienehkön vesiputouksen alle! Vesi oli kylmää ja katkarapuefekti huomattava! Ei olisi uskonut että täällä joutuu sen kokemaan, mutta palauttipa taas maan pinnalle. Viidakossa edetessä mieleen tulivat armeijan vaellukset ja vielä kun olisi laittanu taisteluvyön päälle ja kiväärin käteen niin fiilis olisi ollut varmasti aika sama kuin jenkeillä Vietnamissa!


Kylmää vettä vuoriston joessa

Viidakosta suunnattiin kohti alkuasukaskylää, jossa päästiin ampumaan puhallusputkilla! Sieltä teeplantaaseille! Lääniä riitti vaikka muille jakaa ja maisemat olivat jotain aivan uskomatonta! Pitihän sitten kahvilassa maistaa paikallista teetäkin! Tee maistui kyllä melko samalta kuin Suomessa, mutta emme me mitään ammattilaisia asian suhteen, ehkä makuhermomme ei vaan ymmärrä teen päälle vielä tarpeeksi.

Teeplantaasin tynkää

Teehetken jälkeen oltiin toisen kerran tällä reissulla pilvessä. Suunnattiin Defenderin nokka kohti 2000 metrin korkuista huippua, josta näkymät olisivat varmasti olleet hienot, mutta pilvet estivät näkemisen kokonaan. Pari sataa metriä alempaa löytyi sammalmetsä, jossa hyönteistensyöjäkasvit kartuttivat kokemusmaailmaamme.

Tommi pilvessä

Sammalmettää

Hyönteisenpopsijakukkanen

Lopulta torilta ostetuiden mansikoiden (maistettiin myös kuivattuja mansikoita) jälkeen päästiin kotiin ja kymmenen tunnin seikkailu oli ohitse. Väsyneenä, mutta hyvällä fiiliksellä suunnattiin safkaamaan, jossa parit reissaajat kutsuivat meidät heidän guest housen baariin ottamaan muutamat. Lopulta löysimme itsemme nuotitulen äärestä ja tuttavuutta tuli tehtyä Malesialaisiin, Kiinalaisiin, Espanjalaisiin, Jenkkeihin ym.

Kööriä nuotin ääreltä

Sunnuntaina palattiin takaisin Kuala Lumpuriin ja illalla kestitettiin muutamia tuttuja, jotka
tulivat Bangkokista pyörähtämään täällä, mutta se on jälleen jo oma tarinansa... Loppuun vielä linkki, josta löytyy lisää kuvia:

Kuvia Cameron Highlandseilta

maanantai 5. lokakuuta 2009

Luonnonmullistuksia, tennistä ja koulua

Aivan aluksi haluamme kiittää kaikkia tukijoitamme! Sitten pari linkkiä kuviin Tiomanin saarelta ja Kuala lumpurin kuviin on lisätty muutamia otoksia lisää.

Tioman

Kuala Lumpur

Ja toiseksi: kaikki ollaan hengissä. Indonesian maanjäristykset eivät ole kaataneet taloja päällemme. Muutama kurssitoveri oli tuntenut kuinka meidän hotelli oli hieman huojunut, mutta me emme huomanneet mitään, sillä olimme tuohon aikaan kukin omilla teillämme.

Kulunut viikko ei tarjonnut muita kovin mullistavia kokemuksia kuin Asian Management -kurssin. Kurssi sisälsi paljon mielenkiintoista tietoa eri Aasian maiden kulttuureista ja liiketoimintaympäristöstä. Kurssia piti Ranskalaissyntyinen proffa nimeltänsä Francis Piron. Luennot olivat todella mielenkiintoisia ja itse proffa oli myös omalaatuinen persoonansa. Meitä poikia proffa rohkaisi useaan otteeseen menemään rohkeasti juttelemaan paikallisille opiskelijoille, kuulemma varmana lähtevät mukaan kun ollaan kuitenkin kuumia länkkäripoikia :) Uskaltaiskohan kokeilla? - No eipä uskallettu. Kertoipa Francis aina ohimennen omia kokemuksiaankin eri maiden tytöistä, joita on tullut tapailtua. Proffalla on myös Vietnamilainen vaimo, jonka hän on tavannut Vietnamissa vankilassa (tarina ei kerro miksi vaimo on ollu vankilassa ja mitä itse Francis on siellä tehnyt).

Viikko itsessään meni melko pitkälti luennoilla ja koulutöiden parissa. Mika saalisti itselleen pienen flunssan (Tomi ja Peksi kärsivät flunssansa pois jo yli viikko sitten) ja jätti yhden koulupäivän väliin. Muiltakin jäi viikolla yksi päivä koulua väliin, kellä formuloista palautumisen takia, kenellä äkkiä aamulla yllättäneen hiuskivun takia :) Perjantaina koulun jälkeen käytiin katsastamassa Malesian ATP-tennisturnausta, jossa Nikolay Davydenko ja Robin Söderling olivat omissa otteluissaan melko omaa luokkaansa ja jatkoivat kisoja välieriin. Lopulta sunnuntaina ykkössijoitettu Davydenko vei kisojen loppuottelun!

Davydenko vs. Monfils

Tomi ei ollut yksin katsomassa tennistä :)

Perjantaina Francis kutsui kaikki kurssilaiset syömään Kuala Lumpurin keskustaan yhteen paikalliseen ravintolaan. Raflassa tavattiin myös tuo paljon puhuttu Francisin vaimo (ei ikäisekseen ollenkaan hullumpi pakkaus) ja Francisin lapsia. Francisin vaimo tilasi kaikille ruoat. Pöytäkunnittain eteen tuotiin erilaisia kaloja (rausku ja papukaijakala tunnistettiin), riisisettejä, lihaa, vihannesta ym muuta pöperöä ja kyllä maistui. Vastaisuudessakin voisi ottaa jonkun Matti Meikäläisen kadulta, joka osaisi ottaa samalla skaalalla erilaisia Aasialaisia mättöjä! Ilta jatkui aina toiseen paikalliseen ravitsemusliikkeeseen, jossa aika venähtikin melko myöhään.

Kohti illallista

Proffamme Francis löytyy vasemmalta ja hänen perheensä keskeltä


Lauantaina kammettiin itsemme kouluun ja sieltä selvittyämme oli vuorossa kunnon päikkärit ja illalla luokkakaverin yllätyssynttärikemuihin. Edellinen ilta ja sunnuntain koulutyöt kuitenkin verottivat meininkiä sen verran, kotiin kampeuduttiin aikaiseen. Sunnuntaina kaikki saivat kunnialla valmiiksi tarvittavat neljä esseetä!

Tommillakin riittää kavereita

Nyt maanantaina alkoi uusi kahden viikon kurssi International Human Resource Management, jota pitää malesialainen naisproffa Rosmini Omar. Kurssin jälkeen onkin luvassa kolmen viikon syysloma (Tomilla ja Tommilla 3 kuukauden syysloma) ja edessä on Bali, Singapore, Penangin saari ja Toba-järvi. Viimeistään silloin pitäisi olla hieman enemmän tarinaa tarjolla!

Lisäksi tänä iltana on jälleen luvassa illallistamiset Francisin ja hänen perheensä kanssa :) Hänen vaimonsa kutsui meidät heidän kotiinsa maistelemaan Vietnamilaisen keittiön ihmeitä, saa nähdä mitä eteen tulee. Suomesta tuomamme salmiakkikossupullo ajateltiin antaa tuomisina proffalle kiitoksena hyvästä kurssista ja illan ruokatarjoilusta. Saa nähä uskaltaako maistaa samantien vai meneekö koristamaan hyllyä :)

The end tällä erää!