Kulunut viikko tarjosi melko laajalla skaalalla tapahtumia. Koitetaan saada kuitenkin melko hyvä ja selkeä setti kasaan!
Ensinnäkin maanantain illallistaminen proffan luona meni mainiosti. Francis Piron asusteli vaatimattomasti perheensä kanssa kattohuoneistossa. Kämppä oli sisustettu kiinalaistyylisesti ja äijällä itsellään oli kaiken maailman tavaraa maailman eri kolkista. Tavaraa ja esinettä oli parhaimmillaan yli tuhannen vuoden takaa. Hienoja oli ja Francis osasi kertoa esineiden eri merkityksistä omissa uskonnoissaan. Itse ruoka oli rehellistä kotiruokaa. Oli kevätrullia ja kahta erilaista pataa. Parasta oli tietenkin peruna, jota ei ole muuten tällä reissulla saatu muutakuin ranskanperunoiden muodossa. Ilta meni istuskellessa ja Francisin tarinoita kuunnellen ja perheeseen tutustuen.
Seuraavana päivänä jälleen kouluun. Kouluviikko oli perinteistä settiä sisältäen yhden esitelmän, jossa Mika vei Rosmini luennoitsijan sydämen tussilla. Eli rustasi taululle niin vakuuttavan käppyrän selityksineen, että opettaja oli myyty!
Viikonloppuna alkoikin sitten seikkailu. Perjantaina illasta saavuttiin Cameron Highlandseille. Neljän tunnin matkasta noin tunti noustiin ylöspäin makkarateitä. Ajoittain teki mieli laittaa kädet ristiin ja pyytää turvaa yläkerran herralta kun alzheimertautinen kuski hurjasteli ohuita ja mutkikkaita teitä. Mutkan takaa eteen kiilannut bensarekka oli tuottaa housuihin vauhdikkaat väritykset, mutta lopulta ylös selvittiin hengissä. Joutuipa ensimmäistä kertaa matkallakin laittamaan päälle pitkähihaisenkin. Sen verran viileää tuolla noin 1300 metrin korkeudessa sijainneessa kylässä oli. Matkakööriimme liittyi myös kurssikaverimme Tapani. Illalla käytiin varaamassa seuraavalle päivälle maasturi ja opas. Koko päivän reissu maksoi 16 euroa. Hostelliyö maksoi 2 eekkeriä per ukko.
Lauantaina herätys kahdeksan pintaan toi mieleen armeijan syksyiset aamut. Helvetin kylmää ja kosteaa! Yleensä guest houseissa lämpimän veden todennäköisyys suihkussa on samaa luokkaa kuin meillä flaksin käyminen, mutta tällä kertaa suihkusta tuli ainoastaan kuumaa vettä, kokemus sekin! Matkaan lähdettin Defenderillä ja ensimmäisenä oli vuorossa viidakkotrekkaus. Itse viidakkoon pääseminen oli myös oma juttunsa. Meidän autosta hajosi neliveto, joten mudassa eteneminen vaikeutui huomattavasti. Perille päästiin lopulta, kun hypättiin toiseen autoon, joka lopulta vei meidät perille! Viidakko tarjosi hulppeita näkymiä ja yhden maailman isoimmista kukista. Kukasta sen verran, että sillä kestää kehittyminen kolme vuotta, terälehtien avaaminen yhden päivän ja tämän jälkeen se kukoistaa viisi - seitsemän päivää ja sitten tuo parka kuihtuu pois! Hieno elämä! Takaisin päin tultaessa päästiin uimaan pienehkön vesiputouksen alle! Vesi oli kylmää ja katkarapuefekti huomattava! Ei olisi uskonut että täällä joutuu sen kokemaan, mutta palauttipa taas maan pinnalle. Viidakossa edetessä mieleen tulivat armeijan vaellukset ja vielä kun olisi laittanu taisteluvyön päälle ja kiväärin käteen niin fiilis olisi ollut varmasti aika sama kuin jenkeillä Vietnamissa!
Ensinnäkin maanantain illallistaminen proffan luona meni mainiosti. Francis Piron asusteli vaatimattomasti perheensä kanssa kattohuoneistossa. Kämppä oli sisustettu kiinalaistyylisesti ja äijällä itsellään oli kaiken maailman tavaraa maailman eri kolkista. Tavaraa ja esinettä oli parhaimmillaan yli tuhannen vuoden takaa. Hienoja oli ja Francis osasi kertoa esineiden eri merkityksistä omissa uskonnoissaan. Itse ruoka oli rehellistä kotiruokaa. Oli kevätrullia ja kahta erilaista pataa. Parasta oli tietenkin peruna, jota ei ole muuten tällä reissulla saatu muutakuin ranskanperunoiden muodossa. Ilta meni istuskellessa ja Francisin tarinoita kuunnellen ja perheeseen tutustuen.
Seuraavana päivänä jälleen kouluun. Kouluviikko oli perinteistä settiä sisältäen yhden esitelmän, jossa Mika vei Rosmini luennoitsijan sydämen tussilla. Eli rustasi taululle niin vakuuttavan käppyrän selityksineen, että opettaja oli myyty!
Viikonloppuna alkoikin sitten seikkailu. Perjantaina illasta saavuttiin Cameron Highlandseille. Neljän tunnin matkasta noin tunti noustiin ylöspäin makkarateitä. Ajoittain teki mieli laittaa kädet ristiin ja pyytää turvaa yläkerran herralta kun alzheimertautinen kuski hurjasteli ohuita ja mutkikkaita teitä. Mutkan takaa eteen kiilannut bensarekka oli tuottaa housuihin vauhdikkaat väritykset, mutta lopulta ylös selvittiin hengissä. Joutuipa ensimmäistä kertaa matkallakin laittamaan päälle pitkähihaisenkin. Sen verran viileää tuolla noin 1300 metrin korkeudessa sijainneessa kylässä oli. Matkakööriimme liittyi myös kurssikaverimme Tapani. Illalla käytiin varaamassa seuraavalle päivälle maasturi ja opas. Koko päivän reissu maksoi 16 euroa. Hostelliyö maksoi 2 eekkeriä per ukko.
Lauantaina herätys kahdeksan pintaan toi mieleen armeijan syksyiset aamut. Helvetin kylmää ja kosteaa! Yleensä guest houseissa lämpimän veden todennäköisyys suihkussa on samaa luokkaa kuin meillä flaksin käyminen, mutta tällä kertaa suihkusta tuli ainoastaan kuumaa vettä, kokemus sekin! Matkaan lähdettin Defenderillä ja ensimmäisenä oli vuorossa viidakkotrekkaus. Itse viidakkoon pääseminen oli myös oma juttunsa. Meidän autosta hajosi neliveto, joten mudassa eteneminen vaikeutui huomattavasti. Perille päästiin lopulta, kun hypättiin toiseen autoon, joka lopulta vei meidät perille! Viidakko tarjosi hulppeita näkymiä ja yhden maailman isoimmista kukista. Kukasta sen verran, että sillä kestää kehittyminen kolme vuotta, terälehtien avaaminen yhden päivän ja tämän jälkeen se kukoistaa viisi - seitsemän päivää ja sitten tuo parka kuihtuu pois! Hieno elämä! Takaisin päin tultaessa päästiin uimaan pienehkön vesiputouksen alle! Vesi oli kylmää ja katkarapuefekti huomattava! Ei olisi uskonut että täällä joutuu sen kokemaan, mutta palauttipa taas maan pinnalle. Viidakossa edetessä mieleen tulivat armeijan vaellukset ja vielä kun olisi laittanu taisteluvyön päälle ja kiväärin käteen niin fiilis olisi ollut varmasti aika sama kuin jenkeillä Vietnamissa!
Kylmää vettä vuoriston joessaViidakosta suunnattiin kohti alkuasukaskylää, jossa päästiin ampumaan puhallusputkilla! Sieltä teeplantaaseille! Lääniä riitti vaikka muille jakaa ja maisemat olivat jotain aivan uskomatonta! Pitihän sitten kahvilassa maistaa paikallista teetäkin! Tee maistui kyllä melko samalta kuin Suomessa, mutta emme me mitään ammattilaisia asian suhteen, ehkä makuhermomme ei vaan ymmärrä teen päälle vielä tarpeeksi.
Teeplantaasin tynkääTeehetken jälkeen oltiin toisen kerran tällä reissulla pilvessä. Suunnattiin Defenderin nokka kohti 2000 metrin korkuista huippua, josta näkymät olisivat varmasti olleet hienot, mutta pilvet estivät näkemisen kokonaan. Pari sataa metriä alempaa löytyi sammalmetsä, jossa hyönteistensyöjäkasvit kartuttivat kokemusmaailmaamme.
Tommi pilvessä
Sammalmettää
HyönteisenpopsijakukkanenLopulta torilta ostetuiden mansikoiden (maistettiin myös kuivattuja mansikoita) jälkeen päästiin kotiin ja kymmenen tunnin seikkailu oli ohitse. Väsyneenä, mutta hyvällä fiiliksellä suunnattiin safkaamaan, jossa parit reissaajat kutsuivat meidät heidän guest housen baariin ottamaan muutamat. Lopulta löysimme itsemme nuotitulen äärestä ja tuttavuutta tuli tehtyä Malesialaisiin, Kiinalaisiin, Espanjalaisiin, Jenkkeihin ym.
Kööriä nuotin ääreltäSunnuntaina palattiin takaisin Kuala Lumpuriin ja illalla kestitettiin muutamia tuttuja, jotka
tulivat Bangkokista pyörähtämään täällä, mutta se on jälleen jo oma tarinansa... Loppuun vielä linkki, josta löytyy lisää kuvia:
Kuvia Cameron Highlandseilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti